Uudet kujeet

Seitsemän vuotta ja risat saman sorvin ääressä on aika saavutus nykyään. Niihin vuosiin ehtii mahtua monet tilanteet, muistot, työkaverit, organisaatiomuutokset, ryhmät, esimiehet, tavoitteet, saavutukset, mokat ja monet muut jutskat.

Minuun otettiin yhteyttä silloin aikoinaan, koska olin ollut alan kesätöissä ja osasin Suomea. Olin siis täydellinen kandidaatti. Suomen toiminnot olivat juuri aloitettu ja kaikki hoidettiin Ruotsista käsin. Meitä oli neljä suomea osaavaa hallinnollisissa tehtävissä, kaksi asiakaspalvelussa ja yksi markkoinnissa. Suomen toiminnot kasvoivat ja parhaimmillaan meitä oli parisenkymmentä suomea puhuvaa Tukholmassa töissä. Muutamasta näistä entisestä työkaverista on tullut minulle minun parhaimpia ystäviä. Nykyään Suomen toiminnot hoidetaan Suomesta ja meitä suomea puhuvia on Tukholmassa oli enää muutama jäljellä. Tänään jälleen yksi vähemmän.

Minulle tämä yritys, jonka tänään jätin taakseni, on ollut minulle kuin koulu Ruotsin työmarkkinoilla. Nyt olen kuin vastavalmistunut, valmis kokeilemaan siipiäni toisenlaisessa maailmassa. Janoinen oppimaan uutta, samalla soveltaen sitä, mitä olen oppinut näiden vuosien aikana. Jännää, mutta olen varma, että siinä onnistun. Tällä hetkellä motivaatio on huipussaan ja toiveet uralla etenemisestä on suuret. Ei, ei tarkoituksena ole ryhtyä miksikään uraohjukseksi vaan edetä omalla urallaan silleen niinkun terveellä tavalla tasapainottaen perhe- ja työelämän.

Tällä hetkellä fiilis on aika hassu. Tiedän, että en enää mene vanhaan työpaikkaan, mutta silti tuntuu kuin edessä olisi vain tavisviikonloppu. Ehkä se kaikki konkretisoituu ensi viikolla, kun aamuisen kävelyreissun sijasta otan tunnelbanakortin esille, leimaan itseni tunnelbanaan ja matkaan kohti uusia haasteita.